Palattuaan takaisin hän näki asunnossaan Hasslingin, mutta niin sairaana, että tämä ei voinut puhua. Vangiksi otettaessa oli miestä kohdeltu kovakouraisesti, ja nyt koko päivän kestäneen kuulustelun jälkeen hän kaiken lisäksi oli kuumeessa eikä tajunnut, mitä häneltä kysyttiin. Kmicicin täytyi tyytyä siihen, mitä Zagloba hänelle kertoi kuulustelun tuloksista, mutta se kaikki koski yleisiä asioita eikä yksityisiä. Boguslawista oli nuori upseeri kertonut vain sen verran, että tämä palattuaan retkeltään Podlasiesta ja kärsittyään tappion Janowon luona oli pahoin sairastunut. Harmista ja surusta hän sai kuumeen, ja parannuttuaan jossakin määrin hän oli heti sotajoukkoineen lähtenyt Pommeriin, jonne Stenbock ja vaaliruhtinas häntä olivat hartaasti kutsuneet.
— Ja missä hän on nyt? — kysyi Kmicic.
— Sen mukaan, mitä Hassling kertoi, eikä hänellä ollut mitään syytä valehdella, on ruhtinas nyt kuninkaan veljen kanssa linnoitetussa leirissä Narvan ja Bugin luona, missä Boguslaw on koko ratsuväen päällikkö, — vastasi Zagloba.
— Ahaa! Ja aikovat tulla tänne apuun! Silloin tapaamme, niin totta kuin Jumala on olemassa, vaikkapa minun pitäisi valepuvussa mennä hänen luokseen.
— Älkää kiihdyttäkö itseänne suotta! He tulisivat mielellään auttamaan Varsovaa, mutta eivät voi, sillä herra Czarniecki on asettunut heidän tielleen. Asema on tämmöinen: Herra Czarnieckilla ei ole jalkaväkeä eikä tykkejä, eikä hän sen vuoksi voi hyökätä heidän leirinsä kimppuun. He taasen eivät uskalla käydä hänen kimppuunsa, sillä he ovat tulleet huomaamaan, että avoimessa taistelussa heidän sotilaansa eivät ole Czarnieckin miesten veroisia. Jos kuningas itse olisi siellä, niin hän ryhtyisi taisteluun, sillä hänen johtaessaan sotamiehet taistelevat paremmin, koska luottavat hänen päällikkötaitoonsa, mutta ei Douglas eikä kuninkaan veli eikä ruhtinas Boguslaw, vaikka kaikki kolme ovatkin rohkeita miehiä, uskalla yrittää taistelua.
— Missä kuningas sitten on?
— Hän on mennyt Preussiin. Hän ei usko, että olemme jo valmiit ahdistamaan Varsovaa ja Wittenbergiä. Muuten, uskoipa hän tahi oli uskomatta, hänen täytyi mennä sinne kahdesta syystä: ensiksikin saadakseen vaaliruhtinaan lopullisesti puolelleen, vaikkapa sen hintana olisi koko Suur-Puola, toiseksi koska se sotajoukko, jonka hän vei pois satimesta, ei kykene mihinkään, ennenkuin se on levännyt.
Keskustelun katkaisi tässä Wolodyjowskin tulo.
— Kuinka Hassling voi? — kysyi hän jo kynnyksellä.
— Hän on sairas ja hourailee, — vastasi Kmicic.