— Mitä te, herra Michal, Hasslingista tahdotte? — kysyi Zagloba.
— Ettekö te sitä tiedä?
— Minäkö en tietäisi, että on kysymys tuosta kirsikkapuusta, jonka ruhtinas Boguslaw on istuttanut tarhaansa. Hän on innokas tarhuri, olkaa huoletta! Tuskin hän tarvitsee vuottakaan saadakseen hedelmiä.
— Piru teidät periköön! — huusi pikku ritari.
— Katsokaahan tuota! Pikkuinen pila saa hänet nostamaan harjaksensa, kuin hän olisi piikkisika! Olenko minä syypää? Kostakaa Boguslawille eikä minulle!
— Niin teenkin, jumal'auta!
— Äsken sanoi Babinicz samaa! Pian on, huomaan, koko armeija vannoutunut ruhtinasta vastaan. Mutta hän on hyvästi varuillaan, ettekä te hänestä suoriudu ilman minun keinojani.
Molemmat nuoret miehet hypähtivät pystyyn.
— Onko teillä jokin keino?
— Luuletteko, että keinot saa päästään yhtä helposti kuin sapelin tupesta? Jos Boguslaw olisi täällä, niin varmasti löytyisi useampiakin keinoja, mutta noin pitkän matkan päähän eivät kanna tykitkään, saatikka sitten muut keinot. Herra Andrzej, käskekää antamaan minulle pikari simaa, sillä täällä on kuuma!