— Ja herra Grodzicki lähettää hänelle viipymättä apua! — lisäsi
Tiesenhausen.
Keskustelua esti jatkumasta jonkun ratsastajan saapuminen. Mies laski täyttä laukkaa linnakkeelta päin. Tiesenhausen, jolla oli niin hyvät silmät, että näki paljain silmin paremmin kuin toiset kaukoputkilla, tarttui hänet nähtyään päähänsä ja huudahti:
— Grylewski tulee takaisin! Babinicz on varmaankin kaatunut ja linnake valloitettu!
Kuningas varjosti silmiään käsillään. Samassa Grylewski saapui paikalle, pysähdytti hevosensa ja huusi hengästyneenä:
— Teidän majesteettinne!
— Miten on? Onko hän kaatunut? — kysyi kuningas.
— Herra Babinicz sanoo, että hänen on siellä hyvä olla, eikä hän tahdo toista sijaansa, pyytää vain, että hänelle lähetettäisiin hiukan ruokaa, sillä hän ei ole aamusta asti syönyt mitään!
— Onko hän siis elossa? — kysyi kuningas.
— Sanoo, että hänen on siellä hyvä olla! — toisti Grylewski.
Toisetkin olivat selvinneet hämmästyksestään ja alkoivat huutaa: