Muitten ritarien mukana onnittelivat häntä myös Wolodyjowski ja Zagloba.
— Ette aavistakaan, herra Andrzej, — sanoi hänelle pieni ritari, — miten suuressa arvossa kuningas teitä pitää. Olin eilen läsnä sotaneuvottelussa, sillä herra Czarniecki oli ottanut minut mukaansa. Puhuttiin väkirynnäköstä ja sanomista, joita juuri oli saapunut liettuasta, sodasta siellä ja Pontus de la Gardien ja ruotsalaisten julmuuksista. Neuvoteltiin silloin, miten sotaa siellä voisi tukea. Sapieha arveli, että olisi parasta lähettää sinne pari rykmenttiä ja niiden mukana mies, joka osaisi tehdä siellä saman, mitä Czarniecki oli sodan alussa tehnyt Suur-Puolassa. Siihen sanoi kuningas: "On vain yksi semmoinen mies olemassa, nimittäin Babinicz." Toiset yhtyivät heti siihen.
— Minä lähden mielelläni Liettuaan ja varsinkin Samogitiaan, — vastasi Kmicic. — Aioin itse pyytää siihen kuninkaan suostumusta ja odotan vain, kunnes valloitamme Varsovan.
— Huomenna on päärynnäkkö, — sanoi Zagloba — joka juuri saapui paikalle.
— Sen tiedän. Miten Ketling voi?
— Kuka? Tarkoitatteko Hasslingia?
— Se on sama asia, sillä hänellä on kaksi nimeä, kuten on tapana englantilaisilla, skotlantilaisilla ja monilla muilla kansoilla.
— Aivan oikein! — vastasi Zagloba. — Espanjalaisella on eri viikonpäivinä aina eri nimi. Palveluspoikanne kertoi minulle, että Hassling eli tuo Ketling on terve. Hän puhuu, on jalkeilla ja on päässyt kuumeestaan, tahtoo vain syödä joka tunti.
— Ettekö ole ollut hänen luonaan? — kysyi Kmicic pieneltä ritarilta.
— En, sillä ei ole ollut aikaa. Mitäpä joutaa ajattelemaan, kun väkirynnäkkö on tulossa!