— Kysykää minulta, minä vastaan!

— Näittekö usein neiti Billewiczin? Hasslingin kalpeat kasvot punastuivat.

— Joka päivä! — sanoi hän.

Kmicic alkoi heti katsella häntä terävästi.

— Olitteko niin suosiossa? Miksi punastutte? Joka päivä? Miksi niin?

— Koska hän näki, että tunsin häntä kohtaan myötätuntoisuutta ja olin tehnyt hänelle muutamia palveluksia. Se käy selville edempänä kertomuksestani, mutta minun on nyt alettava alusta. Kenties ette tiedä, että en ollut Kiejdanyssa silloin, kun ruhtinas Boguslaw saapui sinne ja vei neidin Taurogiin. Miksi hän hänet sinne toi, siitä lausuttiin monenlaisia ajatuksia. Se vain on varmaa, että kun he tulivat, niin kaikki heti huomasivat, että ruhtinas oli hyvin rakastunut.

— Jumala häntä rangaiskoon! — huudahti Kmicic.

— Alettiin pitää juhlia, jommoisia sitä ennen ei ollut koskaan ollut. Olisi voinut luulla, että rauha vallitsi maassa, mutta joka päivä lähetettiin kirjeitä ja saapui sanantuojia vaaliruhtinaalta ja ruhtinas Janukselta. Me tiesimme, että herra Sapieha ja liittoutuneet ahdistivat ruhtinas Januszta ja että hän pyysi Jumalan nimessä apua, koska häntä uhkasi tuho. Mutta pyynnöt eivät vaikuttaneet mitään. Vaaliruhtinaan valtakunnan rajalla seisoi sotajoukko aivan valmiina lähtöön, mutta me vain emme menneet avuksi, sillä ruhtinas ei tahtonut erota neidistä.

— Senkö vuoksi siis Boguslaw ei tullut auttamaan serkkuaan? — kysyi
Zagloba.

— Niin. Sitä samaa sanoivat kaikki häntä lähellä olevat henkilöt. Jotkut napisivat, toiset iloitsivat siitä, että Radziwillit kukistuivat. Sakowicz hoiti ruhtinaan puolesta juoksevat asiat ja vastasi kirjeisiin sekä neuvotteli lähettien kanssa, ruhtinas ajatteli vain huvien toimeenpanemista. Hän kylvi rahaa joka puolelle — tuo itara mies! — ja antoi penikulmien laajuudelta kaataa metsää, jotta neidillä olisi kauniimpi näköala. Sanalla sanoen hän sirotteli kukkia neidin jalkojen juureen ja kohteli tätä niin, että jos tämä olisi ollut Ruotsin kuningatar, niin hän ei olisi voinut toivoa parempaa. Monet säälivät neitiä, sillä yleisesti puhuttiin, että kaikki tarkoitti vain neidin saattamista onnettomuuteen ja että ruhtinas ei missään tapauksessa menisi naimisiin hänen kanssaan, Mutta nähtiinkin, että neiti ei ollut niitä, joita voi viekoitella poikkeamaan hyveen tieltä.