— Rauhoittukaa! — keskeytti Zagloba. — Ensin on teidän saatava hänet käsiinne. Mutta antakaa nyt tämän ritarin kertoa!
— Usein jouduin olemaan vahdissa hänen huoneensa ovella, kun hän nukkui, — jatkoi Hassling, ja tiedän, että hän heittelehti vuoteellaan, huokaili ja puhui itsekseen sekä valitteli kuin tuskissaan, niin näytti hän kärsivän himostaan Hän muuttui suuresti ja laihtui; kenties häntä jo riudutti se tauti, johon hän myöhemmin sairastui. Sitten alettiin koko hovissa kuiskailla ruhtinaan joutuneen mielettömyydessään niin pitkälle, että aikoi ottaa neiti Billewiczin puolisokseen. Se tuli myös Janusz-ruhtinaan puolison korviin, joka tyttärineen asui Taurogissa. Hän vihastui, ja syntyi hankausta, sillä, kuten tiedätte, Boguslaw oli tehnyt sopimuksen, että hän nai ruhtinas Januksen tyttären heti, kun tämä tulee täysi-ikäiseksi. Mutta Boguslaw oli siinä määrin intohimonsa vallassa, että hän unohti kaikki. Ruhtinas Januksen puoliso lähti raivoissaan tyttärineen Kuurinmaalle, ruhtinas Boguslaw taasen kosi vielä samana iltana neiti Billewicziä.
— Kosi?! — huudahtivat Zagloba, Kmicic ja Wolodyjowski hämmästyneinä.
— Niin! Hän esitti ensin kosintansa herra miekankantajalle, joka hämmästyi yhtä suuresti kuin te nyt eikä ollut uskoa korviaan. Mutta kun hän viimein uskoi, oli hän lentää selälleen ilosta, sillä oli suuri kunnia koko Billewiczin suvulle päästä Radziwillien sukulaisiksi. Tosin Paterson sanoi, että kaukaista sukulaisuutta oli muutenkin olemassa.
— Kertokaa eteenpäin! — huusi Kmicic kärsimättömyydestä vapisevalla äänellä.
— Molemmat riensivät sitten neidin luo sillä juhlallisuudella, mikä tämmöisissä tilaisuuksissa on tavallista. Koko hovi oli jännityksissään. Janusz-ruhtinaalta tuli huonoja sanomia. Vain Sakowicz luki ne, muut eivät niistä välittäneet, eikä välitetty Sakowiczistakaan, sillä hän oli joutunut epäsuosioon, koska oli kehoittanut ruhtinasta menemään naimisiin. Meillä jotkut sanoivat, että tämä ei ollut ensikerta, kun Radziwill nai tavallisen aatelistytön, ja että meidän maassamme on kaikki aateli tasa-arvoista ja että Billewiczien suku polveutuu Rooman ajoilta asti. Näin puhuivat ne, jotka tahtoivat päästä tulevan ruhtinattaren suosioon. Toiset taas väittivät, että kaikki oli vain viekkautta ruhtinaan puolelta, jotta hän pääsisi neidin kanssa lähempiin suhteisiin, niinkuin usein on laita kihlautuneiden kesken, ja voisi sopivassa tilaisuudessa taittaa neitseellisen viattomuuden kukkasen.
— Varmasti se oli sitä! Ei mitään muuta! — sanoi Zagloba.
— Niin minäkin luulen! — sanoi Hassling.
— Mutta kuulkaahan jatkoa. Kun noin keskenämme hovissa vaihdamme mielipiteitä, niin äkkiä kuin salaman isku saadaan tieto, että neiti on tehnyt meidän arveluistamme lyhyen lopun antamalla ruhtinaalle rukkaset.
— Jumala häntä siunatkoon! — huudahti Kmicic.