Kazanowskien palatsi, luostari ja kellotapuli on valloitettu. Itse Piotr Opalinski, Podlasien vojevoda, ratsastaa veristen joukkojen läpi palatsin edustalle.
— Kuka meille tuli avuksi palatsista? — huutaa hän niin kovasti, että se kuuluu yli pauhun ja melun.
— Sama, joka valloitti palatsinkin! — sanoo iso mies ilmestyen äkkiä vojevodan eteen. — Minä!
— Nimenne?
— Zagloba!
— Vivat Zagloba! — huutavat tuhannet äänet. Mutta Zagloba osoittaa verisen sapelinsa kärjellä porttia.
— Ei ole vielä leikki lopussa! — huutaa hän. — Tuonne! Portille! Tykit muureja kohti, ja me päin porttia! Eteenpäin!
Vimmastuneet joukot syöksyvät porttia kohti, mutta silloin — ihmeellistä! — ruotsalaisten tuli ei kiihdykään, vaan laimenee.
Samassa huutaa kuuluva ääni ylhäältä kellotapulista:
— Herra Czarniecki on jo kaupungissa! Näen meidän lippumme!