— Teidän majesteettinne, täytyy noudattaa sopimusta.
— Tietysti! — vastasi kuningas.
Wittenberg, joka koko ajan oli katsonut heihin kääntämättä silmiään muualle, päästi helpotuksen huokauksen.
— Teidän majesteettinne! — huusi hän. — Luotin sanaanne kuin Jumalan sanaan!
Siihen sanoi vanha kruununhetmani Potocki:
— Miksi sitten te itse olette rikkonut niin monta valaa, niin monta sopimusta ja antautumisehtoa? Niinkuin kohtelee toisia, niin tulee itse kohdelluksi… Miksi vastoin antautumisehtoja otitte vangiksi Wolffin rykmentin?
— En minä sitä tehnyt, sen teki Müller! — vastasi Wittenberg.
Hetmani katsoi häneen halveksien ja kääntyi sitten kuninkaan puoleen.
— Teidän majesteettinne! En puhu tätä kehoittaakseni myös teidän majesteettianne rikkomaan sopimuksen, sillä jääköön sanansa syöminen heidän ansiokseen.
— Mutta mitä on tehtävä? — kysyi kuningas.