— Antakaa kuuluttaa, että herra Zagloban ei enää pidä piileksiä, sillä me kaipaamme jo hänen sutkauksiaan!
Ja kun Czarniecki tämän johdosta ilmaisi tyytymättömyyttä, lisäsi kuningas:
— Ken tässä maassa tahtoo olla yksinomaan oikeamielinen eikä ollenkaan armahtavainen, sillä pitäisi olla sydämen asemesta kirves rinnassaan. Ei missään rikota niin helposti kuin täällä, mutta ei missään myöskään tehdä niin nopeasti parannusta!
Näin puhuessaan kuningas ei niin paljon ajatellut Zaglobaa kuin Babiniczia. Tuo nuori ritari oli juuri edellisenä päivänä anonut kuninkaalta lupaa saada lähteä Liettuaan. Hän sanoi tahtovansa nostaa siellä kansan sotaan ja ahdistaa ruotsalaisia niinkuin hän aikoinaan oli ahdistanut Chowanskia. Koska kuninkaalla muutenkin oli aikomuksena lähettää sinne sodankäyntiin harjaantunut upseeri, oli hän suostunut pyyntöön. Hän siunasi Kmiciciä ja kuiskasipa vielä hänen korvaansa toivotuksen, joka sai nuoren ritarin kiitollisena lankeamaan kuninkaan jalkoihin. Tämän jälkeen lähti Andrzej heti hetkeäkään hukkaamatta matkalle itää kohti. Saatuaan runsaan lahjan salli Supanhazy hänen ottaa mukaansa vielä viisisataa uutta tataarilaista, niin että Kmicicillä oli mukanaan puolitoista tuhatta oivallista miestä, joitten kanssa saattoi todella ryhtyä jotakin hommailemaan. Nuoren miehen mielen täytti halu taisteluihin ja sotaisiin töihin, ja kunnian saavuttamisen toiveet hymyilivät hänelle. Hän kuuli jo hengessään, kuinka koko Liettua kunnioittaen ja ihmetellen mainitsi hänen nimeään. Hän kuuli myös, kuinka sitä lausuivat erään rakastetun olennon huulet, ja hänen sielunsa sai siivet.
Jo senkin vuoksi hän vielä lähti matkaan niin iloisin mielin, että kaikkialla, minne hän saapuisi, hän saisi ensimmäisenä kertoa sanoman, että ruotsalaiset on voitettu ja Varsova valloitettu. Varsova on valloitettu! Missä vain hänen hevosensa kaviot kopisivat, siellä alkoi koko ympäristö kaikua näitä sanoja, siellä kansa tervehti häntä kyynelsilmin tiellä, siellä kaikuivat kirkkojen kellot ja laulettiin "Te Deum laudamus!" Kun hän kulki läpi metsien, niin niiden tummat hongat, kun hän kulki ohi peltojen, niin niiden kullankeltainen vilja tuulessa aaltoillen tuntuivat hänelle humisten toistelevan samaa riemullista sanomaa:
— Ruotsalaiset on lyöty! Varsova on valloitettu! Varsova on valloitettu!
KUUDES KIRJA;
ENSIMMÄINEN LUKU.
Vaikka Ketling oli saanut olla ruhtinas Boguslawin läheisyydessä, niin hän ei kuitenkaan tietänyt kaikkea eikä voinut kertoa Kmicicille kaikkea, mitä Taurogissa oli tapahtunut, ja häntä sokaisi myös se, että hän itse oli rakastunut neiti Billewicziin.
Ruhtinas Boguslawilla oli toinen uskottu, nimittäin herra Sakowicz, ja vain tämä tiesi, miten kovasti ruhtinas oli rakastunut kauniiseen vankiinsa ja mitä keinoja hän käytti voittaakseen tämän sydämen.