Tämä rakkaus oli suorastaan polttava intohimo, eikä Boguslawin sydän kyennytkään tuntemaan muunlaista tunnetta, mutta tunne oli niin raju, että tämä lemmen asioissa kokenut ritari suorastaan joutui pois suunniltaan. Usein iltaisin, kun Boguslaw oli kahdenkesken Sakowiczin kanssa, hän repi tukkaansa ja huusi:
— Sakowicz, minä tulen hulluksi!
Mutta Sakowicz tiesi keinon:
— Ken tahtoo koota hunajaa, — sanoi hän, — sen pitää ensin pökerryttää mehiläiset. Vähänkö teidän korkeutenne henkilääkärillä on huumaavia aineita? Jos sanotte hänelle tänään sanan, niin huomenna on juttu selvä.
Mutta ruhtinas ei tahtonut ryhtyä tähän keinoon, ja siihen hänellä oli useita syitä. Ensiksikin oli muutama päivä sitten hänelle ilmestynyt unessa vanha eversti Billewicz, Oleńkan isoisä, ja seisoen vuoteen ääressä katsellut häntä ankarasti aamun sarastukseen saakka. Yhtä rohkea kuin Boguslaw oli taistelussa, yhtä paljon hän pelkäsi kaikkea yliluonnollista, unessa saatuja varoituksia ja kaikenlaisia ilmestyksiä, ja vavisten hän ajatteli, miten uhkaavana ja missä muodossa saattaisikaan sama haamu hänelle ilmestyä toistamiseen, jos hän seuraisi Sakowiczin neuvoa. Itse Sakowiczkin, joka ei kovin paljon uskonut Jumalaan, mutta pelkäsi unia ja näkyjä, joutui hieman hämilleen.
Toinen syy Boguslawin pidättyväisyyteen oli se, että Janusz-ruhtinaan puoliso oli Taurogissa. Tämä ruhtinatar, joka oli kotoisin maasta, missä naisilla oli verraten vapaat tavat, ei tosin ollut ylen ankara ja saattoi kyllä ymmärtää hoviherrain ja hovinaisten lemmenleikkiä, mutta hän ei olisi mitenkään voinut sietää, että aivan hänen silmiensä edessä mies, josta oli tuleva hänen tytärpuolensa puoliso, tekisi teon, joka taivaaseen asti huutaisi kostoa.
Mutta ei myöhemminkään, kun ruhtinatar tyttärineen oli lähtenyt Kuurinmaalle, Boguslaw uskaltanut ryhtyä tekoon. Hän pelkäsi sitä hirveätä huutoa, joka aivan varmasti oli nouseva koko liettuassa. Billewiczit, jotka olivat mahtavaa väkeä, olisivat aivan varmasti ryhtyneet käräjänkäyntiin häntä vastaan, ja laki taas rankaisi tämmöiset teot riistämällä syylliseltä omaisuuden, kunnian ja hengen.
Radziwillit olivat tosin niin mahtavia, että saattoivat olla välittämättä laista, mutta jos Jan Kasimir pääsi sodassa voitolle, niin ruhtinas joutuisi vaikeaan asemaan, ja ystävät ja puolustajat saattaisivat hänet hylätä. Sodan lopputulosta oli nyt sangen vaikea tietää, koska Jan Kasimir voimistui päivä päivältä, kun taas mieshukka ja rahanpuute yhä vähensivät Kaarle Kustaan mahtia.
Ruhtinas Boguslaw oli intohimoinen mies, mutta hän oli myös poliitikko ja otti huomioon olevat olot, lisätekijänä oli vielä hänen itserakkautensa. Hänellä oli hyvin suuret käsitykset itsestään. Hän piti itseään verrattomana valtiomiehenä, suurena sotapäällikkönä, erinomaisena ritarina ja vastustamattomana naissydämien voittajana. Oliko hänen turvauduttava huumaaviin juomiin, hänen, joka kuljetti mukanaan rautalippaassa monien huomattavien ulkomaalaisten ylhäisten naisten rakkauskirjeitä? Eivätkö hänen rikkautensa, arvonimensä, mahtavuutensa, joka ei ollut vähäisempi kuin kuninkaan, hänen suuri nimensä, hänen kauneutensa ja käytöstapansa riittäisi voittamaan tavallista aatelistyttöä?
Sitäpaitsi on voitonriemukin suurempi ja nautintokin niinikään, kun tytön vastarinta herpautuu ja hän vapaaehtoisesti, sykkivin sydämin, hehkuvin kasvoin ja himmenevin silmin lankeaa syliin, joka on hänelle avoinna.