Poikaset toivat huoneeseen monihaaraisia kynttilänjalkoja kynttilöineen ja poistuivat, mutta ilmavirta sai kynttiläin liekit lepattamaan, niin että ne pitkään aikaan eivät voineet palaa suorina, vaan valuttivat runsaasti vahaa.
— Katsokaa, miten kynttilät palavat! — sanoi ruhtinas. — Mitä se ennustaa?
— Että yhden neidon siveys tänä iltana sulaa kuin vaha.
— Omituista, miten kauan tuota lepatusta kestää!
— Kenties vanhan Billewiczin sielu liitelee liekkien päällä.
— Hölmö! — sanoi Boguslaw ärtyisästi. — Valitsittepa sopivan ajan puhuaksenne hengistä!
Syntyi taas äänettömyys.
Kuului askelten ääniä, ja huoneeseen tuli miekankantaja sekä neiti Kulwiec. Ruhtinas astui kiireesti heitä vastaan. Sakowicz nousi seisomaan.
— No, mitä? Saanko jo mennä Oleńkan luo? — kysyi ruhtinas.
Miekankantaja levitti vain kätensä ja painoi päänsä alas.