— Teidän korkeutenne! Pojantyttäreni sanoo, että eversti Billewiczin testamentti kieltää häntä määräämästä kohtalostaan, mutta vaikka se ei kieltäisikään, niin hän ei tulisi teidän ruhtinaallisen korkeutenne puolisoksi, koska ei teitä rakasta.
— Sakowicz, kuulitteko? — lausui peloittavalla äänellä Boguslaw.
— Tuosta testamentista kyllä minäkin tiesin, — sanoi miekankantaja, — mutta en alussa käsittänyt niin, että se olisi voittamaton impedimentum.
— Minä välitän vähät teidän aatelistestamenteistanne! — sanoi ruhtinas.
— Syljen teidän aatelistestamenteillenne! Ymmärrättekö?
— Mutta me välitämme! — sanoi herra Tomasz loukkaantuneena. —
Testamentin mukaan tyttö saa joko mennä luostariin tahi puolisoksi
Kmicicille.
— Kenelle, sinä viheliäinen? Kmicicille!… Kyllä minä näytän teille
Kmicicin!
— Ketä teidän korkeutenne sanoo viheliäiseksi? Billewicziä?!
Miekankantaja tarttui raivostuneena miekkansa kahvaan, mutta Boguslaw iski häntä rintaan niin, että mies kiljahtaen kaatui maahan. Sitten ruhtinas potkaisi kaatuneen tieltään ja syöksyi avopäin ulos huoneesta.
— Jeesus! Maria! Joosef! — huusi neiti Kulwiec.
Mutta Sakowicz tarttui hänen käsivarteensa, asetti tikarin hänen rintaansa vastaan ja sanoi.