— Neuvo oli typerä ja suunnitelma tyhmä, — sanoi ruhtinas äkkiä. —
Minäkin olin tyhmä, kun kuuntelin teitä.
— Tiesin kyllä, että jos asia ei onnistu, niin minä saan syyn niskoilleni, — vastasi Sakowicz.
— Koska neuvoitte hassutuksia.
— Neuvo oli hyvä, mutta jos niillä on jokin piru suojelijanaan, joka heidät auttaa kaikesta selviytymään, niin en minä siitä ole vastuussa.
Ruhtinas kohottautui vuoteellaan.
— Luuletteko?… — sanoi hän katsoen terävästi Sakowicziin.
— Eikö teidän ruhtinaallinen korkeutenne sitten tunne paavinuskolaisia?
— Tunnen, tunnen! Minäkin olen usein ajatellut, että tässä on noituutta. Eilisestä lähtien olen varma asiasta. Lausuitte juuri minun oman ajatukseni, ja sentähden kysyin, onko se todellakin luulonne. Mutta kuka heistä voi olla yhteydessä pahan hengen kanssa?… Ei ainakaan tyttö, sillä hän on siveä… eikä miekankantajakaan, sillä hän on liian tyhmä…
— Vaikkapa tuo täti…
— Olisiko se mahdollista?