Siinä tarkoituksessa hän puolenpäivän aikaan, jolloin tunsi itsensä kaikkein terveimmäksi, meni Anusian luo.

— Tulin muinaisen tuttavuuden perusteella tiedustelemaan, miten voitte, — sanoi hän, — sekä kysymään, oletteko tyytyväinen oloonne Taurogissa.

— Vankeudessa olevan täytyy olla tyytyväinen kaikkeen, — vastasi Anusia huoaten.

Ruhtinas naurahti.

— Te ette ole vankeudessa. Teidät tosin otettiin kiinni yhdessä Sapiehan sotilaitten kanssa, ja käskin tuoda teidät tänne, mutta se tapahtui vain teidän turvallisuutenne vuoksi. Ei hiuskarvaakaan putoa päästänne. Tietäkää, neiti, sekin, että minä erittäin suuresti kunnioitan ruhtinatar Gryzeldaa, joka pitää teistä. Teillä on täällä täysi vapautenne ja teistä pidetään kaikkea huolta. Jos haluatte lähteä pois, niin minä annan saattojoukon, vaikka itsellänikin on niukasti sotamiehiä, mutta neuvoisin teitä jäämään tänne. Olen kuullut teidän matkustaneen perintöasioissa. Nyt ei semmoisia asioita voi ajaa, ja rauhallisinakaan aikoina ei herra Sapiehan suojeluksella ole paljon merkitystä, sillä vain Witebskin vojevodakunnassa hän voi jotakin apua antaa, mutta täällä ei mitään. Älkää muuten itse hoitako tätä asiaa, vaan asiamiehen kautta. Te tarvitsette tottuneen ja teidän parastanne harrastavan asiamiehen, joka herättää ihmisissä pelkoa ja kunnioitusta.

— Mistä minä orpo sellaisen holhojan löydän? — huudahti Anusia.

— Juuri Taurogista.

— Tahtoisiko teidän ruhtinaallinen korkeutenne itse…

Anusia pani kätensä ristiin ja loi Boguslawiin niin ihanan katseen, että jos ruhtinas ei olisi ollut niin läpikiusattu ja heikko, niin hän aivan varmaan olisi huonosti valvonut Sakowiczin etuja, mutta nyt hänellä ei ollut aikaa lemmenleikkiin, vaan hän lausui:

— Jos se vain olisi mahdollista, niin en uskoisi tätä tehtävää muille. Mutta minun on pakko lähteä matkalle. Minun sijaani jää Taurogiin päälliköksi herra staarosta Sakowicz, etevä ritari, kuuluisa soturi ja taitava mies, jonka veroista ei ole koko liettuassa, Sakowicz teitä täällä holhoaa, Sakowicz teitä suojelee, Sakowicz katsoo, mitä voi tehdä teidän omaisuutenne saamiseksi teidän hallintaanne, ja kun hän asiaan ryhtyy, niin hän selvittää sen loppuun asti paremmin kuin kukaan muu voisi tehdä. Hän on ystäväni, tunnen hänet hyvin ja sanon teille vain sen, että jos minä olisin ottanut haltuuni omaisuutenne ja sitten saisin tietää, että Sakowicz sitä minulta riitelee pois, niin katsoisin parhaaksi luopua siitä vapaaehtoisesti, sillä vaarallista on rettelöidä hänen kanssaan.