— Niin minäkin luulen.
— Olen tehnyt lupauksen, että perinpohjaisesti paastoan sinä päivänä, jolloin kohtaan hänet.
— Jumala ei jätä suojelustaan antamatta! — vastasi herra Michal. — Minä en kadehdi, jos arpa lankeaa teille, sillä te olette kärsinyt suuremman vääryyden.
— Herra Michal! En ole tavannut jalompaa ritaria kuin te!
— Antakaahan kun katselen teitä! Olette paahtunut aivan mustaksi ulkoilmassa. Mutta hyvin olette hoitanut asianne. Suurella myötätunnolla on koko divisioona seurannut työtänne. Vain raunioita ja ruumiita! Olette synnynnäinen soturi. Itse Zaglobankin, jos hän olisi täällä, olisi vaikea keksiä, mitä vielä suurenmoisempaa hän sanoisi tehneensä.
— Hyväinen aika! Missä herra Zagloba on?
— Hän jäi herra Sapiehan luo, sillä hänen kasvonsa ovat aivan turvoksissa itkusta ja epätoivosta Roch Kowalskin kaaduttua.
— Onko siis herra Kowalski kaatunut? Wolodyjowski puristi huulensa yhteen.
— Tiedättekö, kuka hänet surmasi?
— Kuinka minä voisin sen tietää? Kertokaa!