— Ruhtinas Boguslaw!
Kmicic vavahti kuin häntä olisi tikarilla pistetty ja alkoi haukkoa ilmaa. Viimein hän kiristi hampaitaan, vaipui penkille ja peitti kasvonsa käsiinsä.
Wolodyjowski löi yhteen kämmeniään ja käski palvelijan tuoda juotavaa.
Sitten hän istuutui Kmicicin viereen, täytti pikarit ja alkoi puhua.
— Roch Kowalski kuoli sellaisen sankarikuoleman, että suokoon Jumala meille samanlaisen. Riittää, kun sanon, että taistelun päätyttyä Carolus itse piti huolta hänen hautaamisestaan, ja kokonainen kaartinrykmentti ampui hänen haudallaan kunnialaukaukset.
— Kunhan hän vain ei olisi kaatunut tuon pirullisen miehen käden kautta! — huudahti Kmicic.
— Niin, se oli Boguslawin käden kautta, kuulin sen husaareilta, jotka omin silmin näkivät tuon surullisen tapauksen.
— Te siis ette ollut siellä?
— Taistelussa ei valita paikkaa, vaan seisotaan siinä, mihin on saanut käskyn asettua. Jos minä olisin ollut siellä, niin joko nyt en olisi tässä tahi Boguslaw ei laittaisi valleja Protskissa.
— Kertokaa, miten kaikki tapahtui. Se lisää vain katkeruutta.
Wolodyjowski tyhjensi pikarin, kuivasi keltaisia viiksiään ja alkoi: