Herra Andrzej päästi rajun riemuhuudon ja kohotti sapelinsa.
— Olet kuoleman oma! — huusi ruhtinas.
Ja voidakseen paremmin tähdätä iskunsa hän alkoi pidättää hevostaan.
Kmicic, joka nyt oli saapunut ruhtinaan luo, pysähdytti myös hevosensa niin rajusti, että kaviot tunkeutuivat maahan, ja asetti sapelin miekkaa vastaan.
He törmäsivät yhteen niin, että molemmat hevoset ikäänkuin muodostivat yhden kokonaisuuden. Kuului aseitten kalina, ja miekat liikkuivat niin nopeasti, että olisi kenenkään ollut mahdotonta silmin seurata niiden liikkeitä; mahdotonta oli myös erottaa selvästi ruhtinas ja Kmicic toisistaan. Väliin vilahti näkyviin Boguslawin hattu, väliin Kmicicin kypärä. Hevoset pyörähtelivät toistensa ohi, miekat kalahtelivat yhä kovemmin vastakkain.
Muutaman iskun jälkeen Boguslaw lakkasi halveksimasta vastustajaansa. Kaikki peloittavat iskut, jotka hän oli oppinut ranskalaisilta miekkailumestareilta, tulivat torjutuiksi. Hiki valui jo virtoina hänen otsaltaan sekaantuen kasvojen ihomaaliin, ja hän tunsi jo väsymystä oikeassa kädessään… Hänet valtasi ihmettely, sitten kärsimättömyys ja lopulta viha. Hän päätti tehdä asiasta lopun ja iski niin voimakkaan iskun, että hattu lensi hänen päästään.
Kmicic torjui iskun niin voimakkaasti, että miekka putosi Boguslawin kädestä. Ennenkuin ruhtinas ennätti mitään tehdä, leikkasi Kmicicin sapelin kärki hänen otsaansa.
— Kristus! — huudahti ruhtinas. Hän putosi nurmikolle ja retkahti selälleen. Kmicic seisoi hetkisen kuin jähmettyneenä, mutta tuli pian entiselleen. Hän laski pois sapelinsa ja teki ristinmerkin, hyppäsi alas hevosen selästä ja tarttuen uudelleen sapelinsa kahvaan lähestyi ruhtinasta. Hän oli peloittavan näköinen, kalpea väsymyksestä, hampaat yhteen puristetut. Kasvoilla kuvastui leppymätön viha.
Hänen mahtava verivihollisensa makasi nyt verissään hänen jalkainsa juuressa, elossa vielä ja tajuissaan, mutta voitettuna. Ja ilman kenenkään toisen apua oli Kmicic hänet voittanut.
Boguslaw katsoi häneen silmät selällään ja seurasi tarkoin voittajan jokaista liikettä. Kun Kmicic pysähtyi hänen eteensä, huusi ruhtinas äkkiä: