Mitä pitemmälle pakoa jatkui, sitä suuremmaksi tuli hämminki, sillä puolalaisetkaan eivät ajaneet takaa järjestetyissä riveissä, vaan kukin laski täyttä laukkaa kenen kimppuun vain halusi.
Puolalaiset olivat säälimättömiä. Etumaisena takaa-ajajien joukossa oli Wolodyjowski laudalaisineen. Hän oli se ratsastaja, joka ensin oli houkutellut ruotsalaiset ansaan, hän oli aloittanut hyökkäyksen ja taisteli nyt nopeasti kiitävän hevosensa selässä verenhimoisena ja innostuneena kostaakseen aikaisemmin kärsityn tappion. Yhtä nopeasti kuin sammutetaan kynttilä hän sammutti jokaisesta tapaamastaan ruotsalaisesta elämän. Toisinaan hän hyökkäsi kahden kolmen tahi neljänkin miehen ryhmiä vastaan, ja hetkistä myöhemmin juoksivat hevoset ilman ratsastajia hänen edessään. Turhaan moni ruotsalainen ojensi häntä kohtaan miekkansa kahvan pyytäen äänellään ja silmillään armahdusta; Wolodyjowski ei edes pysähdyttänyt hevostaan, vaan suuntasi sapelinsa kärjen hänen kaulaansa kohti, ja ruotsalainen levitti kätensä, sopersi kalvennein huulin jonkin sanan ja vaipui kuoleman pimeyteen.
Tämän julman menon huomasi urhoollinen Sveno, huusi muutamia parhaista miehistään luokseen ja päätti uhraamalla oman henkensä pidättää vaikkapa: vain hetken takaa-ajoa ja pelastaa toiset. Nämä miehet käänsivät hevosensa ja asettuivat miekkoineen takaa-ajajien tielle. Kun Wolodyjowski näki tämän, ei hän epäröinyt vähääkään, vaan kannusti hevostaan ja hyökkäsi heidän keskelleen.
Silmänräpäyksessä retkahti kaksi päätä hevosen kaulalle. Kymmenkunta miekkaa suunnattiin Wolodyjowskin rintaa kohti, mutta samalla hetkellä tulivat hänen avukseen Skrzetuskit, Jozwa Butrym Jalaton, Zagloba ja Roch Kowalski, josta Zagloba sanoi, että hän kulkee silmät kiinni ja uneksien hyökkäyksenkin aikana ja herää vasta, kun rinta kosketta vihollisen rintaa.
Wolodyjowski pujahti satulan alle niin nopeasti, että miekat hakkasivat tyhjää ilmaa. Tämän keinon hän oli oppinut Bialogrodin tataarilaisilta, ja kun hän oli pienikokoinen ja uskomattoman ketterä, niin hän oli kehittynyt tässä taidossaan niin täydelliseksi mestariksi, että saattoi hämmästyttävällä tavalla kadota näkyvistä hevosen vatsan alle tahi kaulan suojaan. Näin hän katosi nytkin, ja ennenkuin hämmästyneet ruotsalaiset tajusivat, mitä oli tapahtunut, oli hän taas satulassa peloittavana kuin ilves, joka hyppää puusta koirien niskaan. Samalla kertaa auttoivat toveritkin häntä levittäen kuolemaa ja hämminkiä ympärilleen. Yksi ruotsalaisista ojensi pistolin Zagloban rintaa kohti mutta Roch Kowalski, jolla ei ollut tilaisuutta siinä vetää miekkaansa, iski ruotsalaista nyrkillään niin että tämä putosi hevosen selästä. Zagloba päästi ilohuudon ja iski ohimoon itse Svenoa, joka heti kädet ojolla painui hevosensa kaulaa vastaan. Sen nähdessään muut ruotsalaiset lähtivät pakoon, mutta Wolodyjoswki, Jozwa Jalaton ja molemmat Skrzetuskit ajoivat heitä takaa ja surmasivat heidät.
Takaa-ajoa jatkui kauan. Ruotsalaisten hevoset olivat aivan uuvuksissa ja kompastuivat tavan takaa. Tuhannesta ratsumiehestä, jotka olivat lähteneet Kannenbergin kanssa, oli lopulta jäljellä vain sata ja muutamia kymmeniä. Loput makasivat pitkänä rivinä tien vieressä. Mutta tuo jäljellejäänyt joukkokin pieneni yhä, sillä puolalaiset jatkoivat yhä ahdisteluaan.
Viimein tultiin ulos metsästä. Jaroslawin tornit näkyivät selvästi taivaan siinnossa, ja pakenevien sydämiin syttyi toivon kipinä. Jaroslawissa oli itse Ruotsin kuningas koko sotajoukkonsa kanssa ja saattoi tulla heille avuksi.
He olivat unhottaneet, että heidän mentyään yli joen silta oli heti purettu.
Czarniecki joko tiesi tämän vakoojiensa kautta tahi tahtoi vartavasten näyttäytyä Ruotsin kuninkaalle ja tämän nähden tuhota tuon onnettoman ukon viimeisetkin jäännökset. Oli miten oli, hän jatkoi yhä takaa-ajoa aivan kuin olisi tahtonut rynnätä suoraan Jaroslawia vastaan.
Viimein oltiin niin lähellä sillan paikkaa, että huudot kuuluivat ruotsalaisten leiriin asti. Joukko upseereita ja sotamiehiä juoksi katsomaan, mitä joen toisella puolen oli tekeillä. He tunsivat heti ratsumiehet, jotka aamulla olivat lähteneet leiristä.