— Hiljaa, hyvät herrat! Teidän ruhtinaallinen korkeutenne! Hetmanivaltani nojalla julistan, että herra Babiniczilla on oikeus tähän vankiin, ja sen, joka tahtoo saada hänet pois tataarilaisten käsistä, pitää antaa hänen voittajalleen takuu.
Ruhtinas Michal hillitsi kiihtymyksensä ja sanoi Kmicicille:
— Sanokaa, mitä tahdotte!
— Että hän täyttää sovitut ehdot, ennenkuin pääsee vapaaksi!
— Hän täyttää ne, kun pääsee vapaaksi.
— En usko!
— Siinä tapauksessa vannon hänen puolestaan Pyhän Neitsyen nimessä, jota tunnustan, ja ritarikunniani kautta, että kaikki ehdot täytetään. Muussa tapauksessa voitte vaatia minulta hyvitystä.
— Se riittää minulle! — sanoi Kmicic. — Mutta herra Gnoinskin on ruvettava panttivangiksi, sillä muuten tataarilaiset panevat vastaan. Minä luotan kunniasanaan.
— Kiitän teitä, herra ritari! — vastasi ruhtinas. — Älkää myöskään pelätkö, että hän heti pääsee vapaaksi! Annan hänet herra hetmanin huostaan siihen asti kunnes kuninkaan tuomio lankeaa.
— Olkoon niin! — sanoi hetmani. Hän käski Woynillowiczia nousemaan toisen hevosen selkään, koska entinen oli vielä iskusta pökerryksissä. Sitten hän lähetti hänet ja herra Gnoiskin hakemaan ruhtinasta.