Kuin salama hän kiiti pientä ritaria kohti ja samoin tämä häntä vastaan. Kannenberg aikoi työntää miekkansa kahvaa myöten vastustajansa rintaan, mutta sai heti huomata kohdanneensa vertaisensa, sillä hänen miekkansa liukui pitkin puolalaisen ritarin miekan terää, ja hänestä tuntui, kuin hänen kätensä olisi äkkiä turtunut. Vaivoin hän sai torjutuksi iskun, jonka vastustaja samassa häneen suuntasi. Onneksi hevoset sillä hetkellä sivuuttivat toisensa.
Molemmat kääntyivät samalla kertaa ympäri la lähestyivät toisiaan nyt hitaammin. Kannenberg painautui satulassaan kokoon, niin että hän muistutti lintua, jonka pöyhistyneistä höyhenistä pistää esille vain nokka. Hän oli oppinut eräältä firenzeläiseltä peloittavan, kavalan ja melkein vastustamattoman piston, joka oli semmoinen, että vastustajan rintaan suunnattu miekka yllättävällä liikkeellä tähdättiinkin kaulaan. Tätä hän oli päättänyt nyt käyttää.
Varmana asiastaan hän ratsasti yhä hitaammin, mutta Wolodyjowski (hän oli tuo pieni ritari) lähestyi hyvää vauhtia. Hetken ajan hän aikoi käyttää tataarilaista temppuaan ja keikahtaa hevosen vatsan alle, mutta kun hänen vastassaan oli vain yksi mies ja katselijoina kaksi sotajoukkoa, niin hän häpesi luopua ritarien taistelutavasta, vaikka aavistikin, että jotakin erikoista oli odotettavissa.
Kannenberg köyristyi entistä enemmän ja melkein katosi hevosen kaulan taakse. Mutta äkkiä hän pisti päänsä esille kuin käärme ja löi voimakkaan lyönnin miekallaan.
Mutta samassa Wolodyjowskin miekka oli alkanut suhisten pyöriä ilmassa, miekka lennähti pois ruotsalaisen kädestä, ja Wolodyjowskin säilä leikkasi Kannenbergilta osan nenästä ja huulista ja tunkeutui syvälle olkapäähän.
Maailma musteni onnettoman ruotsalaisen silmissä, ja hän horjahti satulassaan, mutta ei pudonnut maahan, sillä Wolodyjowski tarttui hänen käsivarteensa.
Huuto kohosi toisella rannalla ruotsalaisten rinnoista. Zagloba kiiruhti pienen ritarin luo ja sanoi:
— Herra Michal, minä tiesin että käy noin, mutta olin valmistautunut jo kostamaan puolestanne!
— Hän oli mestari! — vastasi Wolodyjowski. — Ottakaa hänen hevostaan suitsista, sillä hän on kelpo mies!
— Haa! Jos ei tuota jokea olisi tuossa, niin voitaisiin pistäytyä tuonne noiden luo juttusille! Minä olisin ensimmäinen…