Melu kasvaa yhä ja on omituisen sekavaa, aivan kuin se ei ilmaisisikaan voittoa, vaan pelkoa.
Tuli aidan luona lakkaa yht'äkkiä. Vasemmalla olevat Sakowiczin ratsumiesjoukot kiiruhtavat suin päin valtatielle. Oikealla puolella oleva jalkaväki ei hyökkääkään eteenpäin, vaan alkaa peräytyä pajukkoon.
— Mitä tämä on? Kautta Kristuksen haavojen! Mitä tämä on? — huutaa miekankantaja.
Vastaus tulee siitä osasta metsää, josta Sakowiczin joukko oli saapunut. Nyt sieltä tulee esille miehiä, hevosia, lippuja ja sapeleita, ja ne kulkevat — ei, ne kiitävät kuin tuulispää eteenpäin. Palon punaisten liekkien valossa ne näkyvät aivan selvästi. Niitä on tuhansia! Hän vavahtelee niiden alla, ja on kuin metsästä olisi tullut esille jokin tuhatpäinen hirviö, joka nyt oli tulossa kylää kohti nielläkseen sen. Pelkoa ja kuoleman kauhistusta ne synnyttävät lähestyessään. Nyt, nyt ne jo ovat aivan lähellä, nyt ne hyökkäävät! Ne lakaisevat maahan Sakowiczin joukon.
— Voi suuri Jumala! — huutaa miekankantaja riemuiten. — Ne ovat meikäläisiä! Varmaankin se on Babinicz.
— Babinicz! — huutavat kaikki hänen miehensä.
— Babinicz! — huutavat kauhistuneet äänet Sakowiczin joukon riveistä.
Ja koko vihollisjoukko kääntyy oikealle päästäkseen jalkaväkensä luo.
Aita kaatuu rytisten hevosten työntyessä sitä vastaan. Laidunmaa täyttyy pakenevista, mutta uudet tulokkaat ovat jo heidän kimpussaan ja hakkaavat heitä armottomasti maahan. Kuuluu huutoja, valitusta ja sapelien viuhinaa. Sitten hyökätään jalkaväen kimppuun, se poljetaan jalkoihin ja hajoitetaan. Viimein koko joukko vyöryy joelle päin, katoaa pajukkoon, siirtyy toiselle rannalle. Ne ovat vielä näkyvissä, lyövät ja pistelevät yhtä mittaa. Mutta ne siirtyvät yhä edemmäksi. Vielä kerran nähdään sapelien välähtävän, sitten koko joukko katoaa viidakon taakse, pimeyteen, etäisyyteen.
Miekankantajan jalkaväki alkoi lähteä pois aidan luota ja taloista, joita ei enää tarvinnut puolustaa. Ratsuväki taas seisoi jonkin aikaa paikoillaan äänettömänä hämmästyksestä. Vasta kun palava talo rytisten sortui, kuului äkkiä jokin ääni: