Viikon kuluttua he itse alkoivat pyytää everstiään ryhtymään taisteluun Babiniczin kanssa, sillä heistä oli parempi kuolla taistelussa kuin nälkään.
Hamilton noudatti heidän toivomustaan ja pysähtyi vastarintaa yrittämään Androniszkiin. Ruotsalaisten voimat olivat niin paljon pienemmät, että englantilainen ei voinut uneksiakaan voitosta. Mutta hän oli itsekin perin uupunut ja tahtoi kuolla.
Taistelu, joka alkoi Androniszkissa, päättyi Troupin läheisyydessä, missä viimeiset ruotsalaiset kaatuivat.
Hamilton kaatui sankarina puolustautuessaan muutamia tataarilaisia vastaan eräässä tienristeyksessä. Tataarilaiset tahtoivat ensin ottaa hänet elävänä, mutta suuttuivat hänen vastarinnastaan ja pistivät hänet viimein kuoliaaksi sapeleillaan.
Mutta myös Babiniczin joukko oli niin väsynyt, että se ei jaksanut lähteä lähellä olevaan Troupiin, vaan yöpyi taistelupaikalle sytytettyään nuotiot aivan vihollisten ruumiitten keskelle. Syötyään he nukkuivat sikeään uneen. Tataarilaisetkin jättivät ruumiitten ryöstämisen seuraavaan päivään.
Kmicic suostui tähän levähdykseen etenkin hevosten takia.
Mutta seuraavana aamuna hän nousi aikaisin tarkastaakseen sitkeän taistelun tuottamia vahinkoja ja jakaakseen saaliin oikeudenmukaisesti. Hän asettui kummulle samaan paikkaan, missä Hamilton oli kaatunut, ja puolalaiset ja tataarilaiset päälliköt astuivat vuorotellen hänen luokseen tekemään selkoa mieshukasta ja muista seikoista. Kmicic kuunteli niinkuin tilanomistaja kesällä kuuntelee voutinsa selostusta ja iloitsi runsaasta sadosta.
Akbah-Ulan lähestyi häntä enemmän pelätin kuin ihmisen näköisenä, sillä hänen nenänsä oli taistelussa lyöty mäsäksi, kumarsi ja antoi Kmicicille veren tahriman paperin sanoen:
— Effendi, tämmöisen kirjeen löysimme ruotsalaisten johtajalta ja annamme sen käskyn mukaisesti! Kmicic oli kerta kaikkiaan määrännyt, että kaikki kaatuneilta löydetyt paperit oli annettava hänelle heti taistelun jälkeen, koska niistä usein voi saada tietoja vihollisen aikeista.
Mutta tällä kertaa asia hänestä ei ollut kiireellinen. Hän nyökkäsi Akbah-Ulanille ja pisti paperin takkinsa sisälle. Akbahin joukkoineen hän käski heti lähteä Troupiin, jonne ne saisivat jäädä pitemmäksi aikaa lepäämään.