Sitten hän oli jonkin aikaa vaiti, mutta hänen huulensa liikkuivat, sillä hän rukoili.
— Soroka! — sanoi hän taas hetkisen kuluttua.
— Kuten teidän armonne käskee!
— Kuka nyt asuu Wodoktyssa?
— Neiti ja herra miekankantaja Billewicz.
— Kiitetty olkoon Herran nimi! Onko kukaan käynyt kysymässä vointiani?
— Wodoktysta lähetettiin sitä kysymään siihen asti kun saatiin tietää, että teidän armonne tervehtyy.
— Ja lakkasivatko he sitten kyselemästä?
— Sitten lakkasivat. Siihen sanoi Kmicic:
— He eivät vielä tiedä mitään, mutta saavat tietää kaiken minun omasta suustani. Etkö ole sanonut kenellekään, että minä olen sotinut täällä käyttäen nimeä Babinicz?