Mutta pappikin oli liikutettu, ja kun hän ensimmäisen kerran kääntyi kansan puoleen lausuen: Dominus vobiscum! niin hänen äänensä värähti. Mutta kun hän pääsi evankeliumiin saakka ja kaikki sapelit yht'äkkiä paljastettiin merkiksi, että Lauda aina on valmis puolustamaan uskoa, saattoi hän tuskin hillitä liikutustaan.
Mitä suurimman hartauden vallitessa sitten messu suoritettiin loppuun. Mutta pantuaan sakramentin ciboriumiin pappi toimituksen päätyttyä taas kääntyi seurakunnan puoleen ja teki merkin, että hänellä oli vielä puhuttavaa.
Syntyi hiljaisuus. Pappi tervehti ensin sydämellisin sanoin kotiin palanneita sotilaita ja ilmoitti lopuksi, että laudalaisen rykmentin päällikön mukanaan tuoma kuninkaan kirje nyt luetaan.
Syntyi entistä syvempi hiljaisuus, ja hetken kuluttua kaikui alttarilta yli koko kirkon kuuluva ääni:
"Me Jan Kasimir, Puolan kuningas, Liettuan, Masowian ja Preussin
suuriruhtinas etc. etc. etc. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, amen.
"Niinkuin pahain ihmisten rikolliset teot Majesteettia ja Isänmaata vastaan jo täällä ajassa saavat rangaistuksensa, ennenkuin ne joutuvat taivaallisen tuomioistuimen eteen, samoin on myös kohtuullista, että hyve ei jää vaille palkintoa, joka kohottaa itse hyveen kunniaan ja antaa jälkeentulevaisille intoa seurata hyviä esimerkkejä.
"Tästä syystä Me teemme tiettäväksi koko ritaristolle ja nimenomaan sotilas- ja siviilivirkojen haltijoille, cujusvis dignitatis et praeeminentiae, samoinkuin kaikille Liettuan suuriruhtinaskunnan ja Samogitian staarostakunnan asujamille, että ne gravamina, jotka ovat haitanneet jalosukuisen, Meille rakkaan herra Andrzej Kmicicin mainetta, nyt hänen myöhempien ansioittensa ja loistavien tekojensa takia on ihmisten muistista poistettava, jotta hänen kunniansa ja maineensa esiintyisi täysin vähentämättömänä."
Tässä pappi keskeytti lukemisensa ja katsahti penkkiin, jossa Kmicic istui. Tämä nousi seisomaan, mutta istuutui taas samassa ja nojasi päätään penkin laitaan aivan kuin olisi menemäisillään tainnoksiin.
Kaikkien katseet kääntyivät häneen, kaikki alkoivat kuiskailla:
— Herra Kmicic! Kmicic! Kmicic! Tuolla, Billewiczien vieressä!