Ja taas kaikui papin ääni, sekin yhä suurempaa liikutusta ilmaisten:
"Kun hän huolellisen hoidon avulla tervehtyi, niin hän ei vieläkään suonut itselleen lepoa, vaan jatkoi sotimista hankkien itselleen katoamattoman kunnian, niin että molempien kansakuntien hetmanit mainitsivat häntä esikuvana ritareille. Näin hän taisteli Varsovan valloitukseen asti, minkä jälkeen hän lähti Preussiin käyttäen nimeä Babinicz."
Kun tämä nimi mainittiin, muuttui äänten sorina kirkossa myrskyn pauhun kaltaiseksi. Hän siis oli Babinicz! Tuo ruotsalaisten kauhu, Wolmontowiczin pelastaja, niin monen taistelun voittaja oli siis Kmicic! Äänten sorina kasvoi yhä, ja väkijoukko alkoi painautua alttaria kohti nähdäkseen hänet paremmin.
— Jumala siunatkoon häntä! Jumala siunatkoon häntä! — kaikuivat sadat äänet.
Pappi kääntyi penkkiin päin ja tehden ristinmerkin siunasi Kmiciciä, joka yhä edelleen nojasi penkin laitaa vastaan ja oli enemmän kuolleen kuin elävän kaltainen, sillä onni riisti hänen sielunsa irti ruumiista ja kohotti sen taivaaseen.
Sitten pappi luki vielä:
"Siellä hän hävitti vihollisen maata tulella ja miekalla, vaikutti tehokkaasti voiton saamiseen Prostkin luona, voitti ja vangitsi omin käsin ruhtinas Boguslawin. Lähetettynä senjälkeen Samogitiaan hän teki meille verrattomia palveluksia. Miten monta kaupunkia ja kylää hän on suojellut viholliselta, sen tietävät parhaiten sikäläiset incolae."
— Tiedämme! Tiedämme! — kaikui kaikilta puolilta.
— Hiljaa! — sanoi pappi kohottaen ylös kuninkaan kirjeen. Ja hän luki vielä:
"Tämän vuoksi Me ottaen huomioon hänen kaikki Meille ja isänmaalle tekemänsä palvelukset, jotka ovat niin suuret, että poika ei voisi tehdä isälleen ja äidilleen suurempia, olemme päättäneet julistaa hänen ansionsa tässä kirjeessämme, jotta niin jalon ritarin sekä uskon, Majesteetin ja valtakunnan puolustajan ei tarvitsisi enää kärsiä ihmisten nurjamielisyyttä, vaan hän saisi nauttia ansaitsemaansa kunnioitusta ja rakkautta. Ennenkuin valtiopäivät tämän lausumamme tahdon mukaisesti vapauttavat hänet kaikesta syyllisyydestä ja ennenkuin Me voimme palkita häntä Upitan staarostan viralla, joka vacat, pyydämme kaikkia sydämellemme rakkaita Samogitian asukkaita säilyttämään mielessään ja sydämessään nämä sanamme, jotka justitia, fundamentum regnorum on pakottanut Meidät tietoonne saattamaan."