Kuningas, joka tähän saakka ei ollut puhunut mitään, nousi osoittaen sillä kokouksen päättyneen ja sanoi:
— Annan palaamiskäskyn!
Ei sanaakaan tämän lisäksi hän puhunut koko päivänä.
Rummut alkoivat päristä ja torvet kajahdella ruotsalaisten leirissä. Uutinen, että lähdetään paluumatkalle, kulki silmänräpäyksessä leirin päästä päähän. Tämä sanoma otettiin vastaan ilohuudoin. Olivathan linnoitukset vielä ruotsalaisten käsissä, ja niissä odotti levähdys, muona ja turvallisuus.
Päälliköt ja sotamiehet ryhtyivät niin innokkaasti lähtövalmistuksiin, että tuo innostus, kuten Douglas sanoi, oli meikein häpeällistä.
Douglas itse sai kuninkaalta määräyksen mennä etujoukkojen kanssa järjestämään ylimenoja ja tutkimaan tienoita. Kohta hänen jälkeensä lähti koko armeija liikkeelle taistelujärjestyksessä. — Etunenässä kulki tykistö, takana kuormasto, vierellä jalkaväki, Sotatarvikkeet ja teltat kuljetettiin aluksilla jokea pitkin.
Nämä varokeinot eivät olleet turhia, sillä tuskin oli lähdetty liikkeelle, kun ruotsalaisten takajoukot huomasivat jäljessä seuraavan puolalaisia ratsumiehiä, eivätkä nämä senjälkeen koskaan kadonneet näkyvistä. Czarniecki oli koonnut kaikki joukkonsa ja kaikki lähiseuduilla liikkuvat partiojoukot, pyysi kuninkaalta lisäjoukkoja ja seurasi ruotsalaisten kintereillä. Jo ensimmäisessä yöpymispaikassa oli pakko hälyyttää sotajoukko valveille. Puolalaiset joukot tulivat niin lähelle leiriä, että oli pakko lähettää muutamia tuhansia jalkamiehiä tykkien kera heitä vastaan. Jonkin aikaa kuningaskin luuli Czarnieckin todella aikovan hyökätä, mutta tämä tapansa mukaan lähetti vain erillisiä joukkoja. Hurjasti huutaen ne hyökkäsivät, mutta vetäytyivät kohta taas takaisin. Koko yön kesti tätä menoa, eikä ruotsalaisten yölevosta tullut mitään.
Ja koko matka, kaikki seuraavat yöt ja päivät muodostuivat samanlaisiksi.
Czarnieckille sen sijaan kuningas lähetti lisää kaksi rykmenttiä ratsuväkeä ynnä kirjeen, jossa hän ilmoitti, että hetmanit pian tuovat joukkonsa avuksi ja että kuningas itse lähtee kohta sen jälkeen mukanaan jalkaväki ja tataarilaisjoukot. Häntä pidättivät enää vain neuvottelut kaanin, ruhtinas Rakoczin ja keisarin kanssa. Czarniecki oli tästä sanomasta riemuissaan, ja kun ruotsalaiset seuraavana aamuna lähtivät jatkamaan matkaansa Veikselin ja Sanin yhtymäpaikkaa kohti, hän sanoi eversti Polanowskille:
— Verkko on asetettu, kalat tarttuvat siihen!