— Kenties tekin lähdette herra Skrzetuskin mukaan?
— Mielelläni! — vastasi Zagloba. — Jos minä en saa mitään aikaan, niin silloin ei saa kukaan muukaan. On soveliaampaakin, että niin ylhäissyntyisen herran luo saapuu kaksi miestä.
Czarniecki puri huuliaan, nyki viiksiään ja sanoi aivan kuin itsekseen:
— Ylhäissyntyinen… ylhäissyntyinen…
— Sitä etua ei kukaan voi herra Lubomirskilta riistää! — sanoi Zagloba.
Mutta Czarniecki rypisti kulmakarvojaan ja sanoi:
— Vain valtio on korkea ja suuri! Sen veroisia syntyperänsä nojalla ei ole olemassa, vaan ihmiset ovat kaikki pieniä, ja nielköön maa sen, joka tämän unhottaa!
Nämä sanat lausuttiin äänensävyllä, joka sai kaikki vaikenemaan. Czarniecki oli murheellinen ajatellessaan, että marsalkan kunnianhimo voi haitata häntä työssä isänmaan pelastamiseksi. Viimein hän kuitenkin rauhoittui ja sanoi:
— Minun on siis kirjoitettava kirje. Pyydän teitä seuraamaan minua, hyvät herrat!
Jan Skrzetuski ja Zagloba lähtivät hänen mukanaan, ja puoli tuntia myöhemmin he jo nousivat hevosen selkään lähteäkseen Radymnoon, koska kerrottiin marsalkan olevan sotajoukkoineen siellä.