— Mitä hän sanoi kirjeestäni?
— Hän ei sanonut mitään! — vastasi Zagloba.
— Miksi, se selviää kertomukseni lopussa, mutta nyt in cipiam…
Ja hän kertoi koko asian kulun. Czarniecki katseli häntä yhä enemmän ihmetellen, Polanowski piteli päätään, ja herra Michal kierteli pieniä viiksiään.
— Todellakaan en ole tuntenut teitä tähän asti! — huudahti viimein
Czarniecki. — En usko omia korviani!
— Minua on jo kauan mainittu nimellä Odysseus! — vastasi Zagloba kainosti. — Missä on kirjeeni?
— Tässä.
— Huomaan olevani pakotettu antamaan teille anteeksi, että ette ole toimittanut sitä perille. Siinä vasta kettu! Kansleri saisi oppia teiltä, miten neuvotteluja käydään! Totisesti, jos minä olisin kuningas, niin lähettäisin teidät Konstantinopoliin…
— Silloin tänne ilmestyisi satatuhatta turkkilaista! — huudahti herra
Michal.
— Kaksisataatuhatta, jos vähänkään olisin voimissani! — oikaisi Zagloba.