— Kuinka? — sanoi hän. — Tämä poikako riisti kuninkaan lipun?
— Omin käsin ja oman verensä hinnalla! — vastasi Szandarowski. — Hän myös ensimmäisenä toi meille tiedon ruotsalaisista ja osoitti sitten taistelussa sellaista kuntoa, että voitti siinä minut itseni ja kaikki muut!
— Niin on! Se on totinen tosi! — huusivat toverit.
— Mikä on nimesi? — kysyi Czarniecki pojalta.
— Michalko!
— Kenen miehiä?
— Papin.
— Olit papin, mutta pääset vapaaksi mieheksi! — huudahti Czarniecki.
Mutta Michalko ei enää kuullut näitä viimeisiä sanoja, sillä verenvuodon uuvuttamana hän kaatui maahan päällikön eteen.
— Ottakaa hänet ja hoitakaa häntä hyvin! — määräsi Czarniecki. — Vakuutan, että hänet ensi valtiopäivillä julistetaan teidän kaikkien vertaiseksi säädyltään, niinkuin hän jo on teidän veroisenne sydämeltään!