— Ja jätitte hänet yhdessä toisten kanssa? Petitte hänet ja minut.
— Olen oman kuninkaani alamainen, en teidän majesteettinne.
Kuningas ei vastannut mitään. Kaikkien otsat rypistyivät ja silmät alkoivat tarkastaa herra Michalia, mutta hän seisoi rauhallisena.
Äkkiä kuningas sanoi:
— Mieluisaa on minusta tutustua niin etevään ritariin. Kannenbergia pidettiin meidän joukossamme voittamattomana. Te olette varmaan paras sapelin käyttäjä tässä valtakunnassa…
— In universo! — sanoi Zagloba.
— En viimeinen, — vastasi Wolodyjowski.
— Lausun teidät tervetulleiksi! Herra Czarnieckia kohtaan tunnen todellista kunnioitusta, sillä hän on suuri soturi, vaikka on rikkonut lupauksensa, sillä hän oli sitoutunut pysymään paikoillaan Siewierskissä.
— Teidän majesteettinne! — huudahti Kmicic. — Ei herra Czarniecki, vaan kenraali Müller rikkoi ensimmäisenä lupauksensa saartamalla kuninkaallisen jalkaväkirykmentin, jota johti Wolf.
Müller astui askelen eteenpäin, katsahti Kmicicin kasvoihin ja alkoi kuiskailla jotakin kuninkaalle, joka silmiään vilkuttaen kuunteli tarkasti, katseli Andrzejta ja lausui lopulta: