— Huomaan herra Czarnieckin lähettäneen luokseni parhaat ritarinsa. Tiedän vanhastaan, että joukossanne ei ole puutetta urhoollisista miehistä, puuttuu vain uskollisuutta lupausten ja valojen pitämisessä.
— Teidän majesteettinne lausui totisen totuuden! — sanoi Zagloba.
— Mitä sillä tarkoitatte?
— Jos kansallamme ei olisi tuota vikaa, niin teidän majesteettinne ei olisi täällä!
Kuningas vaikeni taas vähäksi aikaa, ja kenraalit rypistivät kulmakarvojaan lähettilään rohkeitten sanojen johdosta.
— Jan Kasimir on itse vapauttanut teidät uskollisuuden valasta, — sanoi
Kaarle Kustaa, — sillä hän jätti teidät ja pakeni ulkomaille.
— Valasta voi vapauttaa vain Kristuksen sijainen, joka asuu Roomassa, eikä hän ole meitä vapauttanut.
— Vähät siitä! — sanoi kuningas. — Tämän valtakunnan olen saanut tällä (hän löi kädellään miekkaansa), ja tällä sen myös pidän hallussani. En tarvitse vaalejanne enkä valojanne. Jos tahdotte sotaa, niin saatte sitä. Kai herra Czarniecki vielä muistaa hyökkäyksensä leiriämme vastaan Golembiessa, vai kuinka?
— Hän on unohtanut sen matkalla Jaroslawista, — vastasi Zagloba.
Kuningas ei vihastunut, vaan naurahti.