— Jos söisin sinut, niin voisin sanoa syöneeni härän lihaa, mutta pelkään, että se ateria veisi järkeni jäännöksetkin!
— Jos minä olen härkä ja eno on minun enoni, niin mikä on eno sitten?
— Luuletko sinä teräväpäisyydessäsi, että Althaea senvuoksi synnytti tulen, että hän istui uunin ääressä?
— Mitä se minuun kuuluu?
— Kuuluu sen verran, että jos sinä olet härkä, niin kysy ensin, kuka
oli isäsi, äläkä etsi enoasi, sillä härkä ryösti Euroopan, mutta
Euroopan veli, joka oli hänen jälkeläistensä eno, oli silti ihminen.
Ymmärränkö?
— En ymmärrä, mutta jos olisi syötävää, niin söisin.
— Syö mikä hitto tahansa, mutta anna minun nukkua! Mitä siellä on, herra Michal? Miksi me pysähdyimme?.
— Warka näkyy! — sanoi Wolodyjowski. — Kirkon torni loistaa kuutamossa.
— Olemmeko kulkeneet Magnuszewin ohitse?
— Magnuszew on jäänyt oikealle. Omituista on minusta, että joen tällä puolen ei ole yhtään ruotsalaista joukkoa. Menkäämme tuonne metsikköön ja seisokaamme siellä! Kenties joku tulee.