— En ole tarvinnut, mutta teille suosittelen niitä sydämeni pohjasta! — vastasi Zagloba.
Muutamat säpsähtivät kuullessaan nuo rohkeat sanat, mutta Zamoyski ei ollut mitään huomaavinaan, naurahti vain ja kysyi:
— Eivätkö auringonkukan siemenet kelpaa hampun siementen asemesta!
— Kelpaavat, — vastasi Zagloba, — mutta koska niiden öljy on raskaampaa, niin pitää juoda vahvempaa viiniä kuin tämä, jota nyt juomme.
Zamoyski ymmärsi yskän, purskahti nauramaan ja käski heti tuoda parasta viiniä. Kaikki ilostuivat, ja mieliala kohosi yhä. Juotiin kuninkaan, isännän ja Czarnieckin malja. Zagloba tuli mainiolle tuulelle eikä antanut kenellekään suunvuoroa. Hän kertoi seikkaperäisesti äskeisestä taistelusta ruotsalaisten kanssa, johon hän todellakin oli tehokkaasti ottanut osaa. Eräältä Dubois'n rykmenttiin kuuluneelta ruotsalaiselta vangilta hän oli kuullut, että taistelussa ruotsalaisten puolella kaatui kreivi Waldemar, ja hän otti heti vastuulleen tämän kuoleman.
— Tuo taistelu olisi mennyt aivan toisella lailla, — selitti Zagloba, — jos en minä juuri edellisenä päivänä olisi mennyt Baranowoon sikäläisen papin luo, joten Czarnieckilla, kun hän ei tietänyt olinpaikkaani, ei ollut tilaisuutta neuvotella kanssani. Kun tulin takaisin, oli neuvottelu jo myöhäistä, Ruotsin kuningas oli tullut, ja täytyi hyökätä häntä vastaan. Me hyökkäsimmekin, mutta mitä semmoisesta tulee, kun nostoväki vastustaa vihollista sillä tavoin, että kääntää sille selkänsä! En tiedä, miten Czarniecki nyt tulee toimeen, kun minä en ole neuvomassa.
— Kyllä hän jotenkuten selviää, älkää olko huolissanne! — sanoi
Wolodyjowski.
— Tiedän kyllä, miksi selviää. Ruotsin kuningas tahtoo nyt päästä minun kimppuuni Zamośćieen eikä välitä ajaa häntä takaa. En minä kiellä, että Czarniecki on hyvä sotilas, mutta kun hän alkaa partaansa punoa ja katsella villikissan silmillään, niin parhaaseen rykmenttiin kuuluvasta toverista tuntuu, että hän on vain tavallinen rakuuna. Ei hän välitä mitään ihmisten arvosta ja syntyperästä, kuten itse näitte silloin, kun hän rankaisi herra Zyrskiä vain siitä, että tämä ei tehnyt määräyksen mukaan. Aatelismiehiä, hyvät herrat, on kohdeltava isällisesti eikä rakuunain tavoin. Kun sanot aateliselle: "Hyvä veli, ole niin ystävällinen ja mene!" niin hän muistaa isänmaan ja kunnian, heltyy ja tekee enemmän kuin vain palkasta palveleva rakuuna.
— Aatelismies on aatelismies ja sota on sota! — sanoi Zamoyski.
— Oivallisesti sanottu! — huomautti Zagloba.