— Mene matkoihisi, Lars, sanoi Tine. Hän lensi ulos ja sisään taas ja vispilöi rusinakaakkua vadissa, joka oli niin suuri, että koko lähiseutu olisi voinut siitä syödä mahansa kylläiseksi.
Äiti seisoi avuttomana keskellä keittiötä.
— Tine, tuleekohan vain kylliksi syötävää. Tiedättehän, mitä kaikkea
Jespersenin joukko jaksaa poskeensa pistää kylässä.
Kermavispilät läiskyivät savivatien reunoja vastaan ja miehevä Mari lisäsi puita uuneihin, niin että ne hehkuivat.
Isä avasi oven:
— Stella, kätesi.
— Fritz, enhän liiku paikaltani.
Isä sulki taas oven.
Lapset syöksyivät sisään pesutuvasta ja täyttivät toisen puolen huoneesta; he tahtoivat maistaa taikinaa.
He maistoivat, niin että naamat tulivat keltaisiksi kuin munat.