— Kultaseni — hän kääntyi äkkiä vanhimman pojan puoleen — hyväntapainen poika työntää aina rinnan eteenpäin ja hartiat ylöspäin syödessään. Siten pysyy suorana …

— Ja minun mielestäni — hän jatkoi taas keskusteluaan Janesta ja uskontunnustuksista kuin ei olisi muusta puhunutkaan — ei sellaisista asioista sovi aterioidessa keskustella.

— Voi syödä piispan luona ensimäisenä joulupäivänä, eikä siellä sanallakaan kosketella uskontoa ja muuta senkaltaista …

— Se ei todellakaan sovi hiottujen lasien ja posliinin ääressä.

Anna-täti rupesi puhumaan lasista ja posliinista ylipäänsä. Hän puhui lasitehtaasta Etelä-Ranskassa:

— Sieltä, sanoi hän isälle, saa todella erittäin hienoja esineitä… Mutta, hyvä ystävä, nyt se vasta johtuu mieleeni, minkä vuoksi sinun kauniita, hiottuja karahvejasi ei tänä vuonna näy missään.

— Madeiraako varten?

Äidin päätä poltti — tätien luona ei milloinkaan mikään särkynyt.

— Niin, Margarethe — muistathan hänet — särki, tuli särkeneeksi toisen…

— Niin, missä on Margarethe? Tuo sievä tyttö, muistan mainiosti tuon sievän, vilkkaan pikku henkilön, sanoi Bothilde-täti.