Bothilde-tädin lempikirjailija oli Dickens.
— Hyvä ystävä, se mies opettaa meille paljon ihmisistä. Onhan Goethelläkin puolensa. Mutta minuun hän Weimareineen tekee kivisen vaikutuksen.
Anne-täti piti enemmän naiskirjailijoista, ja siitä kysymyksestä syntyi todellinen tora:
— Voihan kieli tosin olla kaunista, sanoi Thilda täti; mutta sisällys, ystäväiseni, aina vain sitä alituista rakkautta.
— Ja senhän asteen, Jumalan kiitos, pian sivuuttaa. Sitäpaitsi on elämässä rakkautta kylliksi.
Ennen teetä kävelivät tädit taas. Mutta tällä kertaa puistokäytävällä.
Teenjuonnin jälkeen he istuivat puoli tuntia puutarhan portailla ja joivat ilmaa.
— Puhutaan vedestä ja vedestä, sanoivat he, mutta ensi sijassa tulee ilma. Jos ihmiset olisivat niin viisaita, että nukkuisivat ikkuna auki, he eläisivät sadan vuoden vanhoiksi.
Kuuden viikon kuluttua oli jälkiparannuskausi lopussa. He matkustivat samana päivänä kuin se päättyi.
Viimeiseksi työkseen he jakoivat silkkipaperiin käärittyjä juomarahoja.