— Kultaseni, sanoi lady, luulen että elämä on sivuuttanut hänet. Hän on unohtanut olemisen taidon. Hän ei enää osaa silittää korkeata hattuansa eikä viitsi napittaa käsineitään lähteäkseen vierailulle; hän ei pysty enää kaikkiin koneellisiin pikkutoimiin, jotka muodostavat elämän: esim. parturilla käymiseen, kahvin juomiseen kahvilassa tai seurusteluun pöytätoverinsa puuterikaulaisen naisen kanssa . ..
— Sen ymmärrän, sanoi äiti.
— Hän ei varmaankaan tunne surua, sanoi lady — eikä pettymystä, sillä hänen esi-isänsä ovat jo hänenkin puolestaan kokeneet turhien toiveiden raukeamisen.
Hän oli vaiti hetken, sitten hän sanoi:
— Sanoisin ennemmin hänen kuuluvan ryhmään "les désinteressés", välinpitämättömät. Elämän arvot ovat kuihtuneet yhdentekeviksi ja naurettaviksi tai suorastaan hämmästyttäviksi.
Lady naurahti äkkiä.
— En voi milloinkaan unohtaa sitä päivää, jolloin hän tuli luokseni ja levitti äkkiä "Le Figaron" pöydälleni kapealla kädellään sanoen tavattomalla kauhulla — ei kauhulla, vaan jonkinlaisella väsyneellä hämmästyksellä:
— Ei siinä puhuta muusta kuin Kiinan sodasta. Lady vaikeni hetkeksi, sitten hän sanoi:
— Asian laita taitaa olla se, että hänelle on kaikki vähitellen muuttunut Kiinan sodaksi.
Äiti ojensi kupit.