Mutta nyt olivat arkut saapuneet, ja makuuhuoneesta saattoi kuulla, kuinka Tine hakkasi ne auki.
Äiti ei voinut pysyä paikoillaan hetkeäkään.
— Tine, Tine, katsos tuossa.
Tine katsoi.
— Katso, Tine, nyt irtaantui lauta. Lapset hyppäsivät vuoteista, mutta avaimenreiässä oli paperia.
Arkihuoneessa oli äiti polvillaan arkun ääressä — kertoivat palvelijat.
Lattiamatto oli tulvillaan kääröjä, olkia ja muita tavaroita.
Äiti huusi:
— Ei, ei, tuo on Ninalle …
— Kas tuota, sen saa Villiam.
Ja yhä hän vain haki olkien ja paperien seasta. Joka ikinen paikka oli mullin mallin.