— Herra varjelkoon, minkälaisen sekamelskan rouva aina saa aikaan, sanoivat palvelustytöt.
Hekin kulkivat paikasta toiseen jännityksessä ja uteliaina. Vasta yömyöhään hekin saivat työnsä valmiiksi. Makkaroita piti täyttää, taikinoita sotkea ja kaikki talon vaatteet oli pestävä jouluksi.
Äiti istui keskellä makkaroidentekoa pesutuvassa hameen helmat ylösnostettuina ja johti laulua.
Palvelustytöt taisivat muutamia lauluja, mutta äiti hyräili vain sävelet:
— Sillä katsoppas, tyttökulta, sanat ovat sittenkin liian rumat, sanoi hän Tinelle.
Alsilaiset makkaralaulut olivat maan pahimpia renkutuksia.
- Mutta, sanoi äiti, joulun aikana luulen, ettei Maren itsekään tiedä mitä laulaa.
Sillä arkioloissa ei pesu-Maren koskaan laulanut muuta kuin Schleswigin sodasta ja kuningas Fredrik seitsemännestä…
Nämä laulut olivat niin surullisia, että hän itki laulaessaan.
Viimeisenä päivänä leivottiin. Koko talo oli täynnä omenoiden ja leivosten tuoksua, ja siniseen vierashuoneeseen johtavaa ovea avattiin yhtä mittaa. Sillä siellä säilytettiin omenat ja ryydit ja viskunat ja kaikki mikä vain hyvälle maistui. Mutta Tine juoksi portaissa niin että hameenhelmat heiluivat: