— Fritz kulta, sinä et ainakaan saisi mitään sanoa.
Eikä hän saanutkaan. Sillä omaisuutensa jakamisesta oli isä kuuluisa: kaikki seudun kulkurit leikkasivat haavan ikeniinsä, ennenkuin menivät apua pyytämään, jotta voisivat sylkeä verta ja kertoa isälle, että heissä oli rintatauti.
— Fritz kulta, sanoi äiti, muistan mainiosti sinun antaneen Jens rengille silkkiset alushousut.
Äidillä ei ollut sitä vaatepartta, jota ei myöhemmin nähty jonkun mökkiläiseukon yllä.
… Seuraavana päivänä katettiin joulupöydät. Vaivaloista se oli, ja äidiltä meni siihen paljon aikaa, sillä jokaisen piti saada yhtä paljon. Koko päivän kulki äiti mitaten pöytiä silmillään; jos jollakin pöydällä oli liian vähän, varasti hän siihen lisää toiselta.
* * * * *
Joulukuusen kynttilät sytytettiin. Tine seisoi tikapuilla sytyttämässä. Hopeata, hopeata oli kaikki ja valkeita kynttilöitä. Äiti käveli kuusen ympärillä.
— Tuossa on vielä yksi, sanoi hän ja osoitti sytyttämätöntä kynttilää.
Hänen mielestään ei kuusessa milloinkaan ollut kylliksi kynttilöitä, ja hän asetteli niitä liiankin tiheästi oksille.
— Mutta kohta syttyy koko puu, sanoi Tine tikapuiltaan.