— Ei, ei, tuossa on vielä yksi.
Kerran he olivatkin sytyttäneet puun palamaan.
Yht’äkkiä se leimahti ilmi liekkiin. Kaikki hopea syttyi palamaan ja kärventyi. Äiti katseli sitä, kasvot liekkien punertamina.
— Ihanaa, ihanaa, sanoi hän.
Samassa syttyivät oksat.
— Tästä tulee tulipalo, huusi äiti.
— Niin tuleekin, sanoi Tine, juoksi eteiseen ja toi sieltä kaksi villavaippaa, jotka hän heitti palavan puun yli.
Mutta äiti asetti useampia kynttilänjalkoja pöydille, ja lapset saivat tanssia mustuneen puun ympärillä.
— Stella, sanoi isä, miten voitkin olla niin varomaton.
Äidin silmiin tuli äkkiä loiste.