Tell me the tales, that to me were so dear,
long long ago, long long ago.
[Kerro minulle sadut, jotka olivat minulle niin rakkaat kauan, kauan sitte. — Suom.]
Oli hämärä hetki kodissa.
Varjot pitenivät pitenemistään kimmeltävällä lumihangella. Piharakennukset ja korkeat poppelit häipyivät näkyvistä. Jens renki lyhty kädessä kulki yksinään tallin vaiheilla.
Me lapset istuimme sisällä kukin jakkarallaan. Huone oli suuri, nurkat kaukana. Pimeyskö siihen oli syynä, että piilotimme päämme uutimen taakse?
Äidin ääni kaikui niin vienona, harpun helähdyksenä soivat klaverin kielet:
Tell me the tales, that to me were so dear, long, long ago long, long ago.
Laulu taukosi. Ääntä ei kuulunut. William, joka istui lähinnä äitiä, oli vaipunut uneen jakkaralleen.
— Äiti, laula vielä.
Kynttilöistä levisi valkeille koskettimille ja huonekaluille hiukan valoa, mutta muuten oli pimeä. Jens renki tassutteli hiljaa lyhtyineen akkunoiden ohi.