Tänäpäivänä riemu käy vieraaksi maan kera pienoisen valtiaan taivaan, polo varpunen, käy alas katolta vaan ilon jouluhun, et vilun vaivaan!
Kera äityen, lapsonen karkeloi, ilon päivä nyt meille hohtaa. Vapausajan päivä tää meille soi, tie löytyi, mi taivohon johtaa.
Oli aivan äänetöntä hetkisen ja kaikki olivat pysähtyneet.
— Nyt leikitään, sanoi äiti.
Ja hän pani Jens-rengin laskemaan laukkaa, niin että kaikkien oli pakko seurata, äidin laulaessa ja lasten siihen yhtyessä "puusta, jota katsellaan, ja sitten namusia maistellaan".
— Herra varjele, sanoi äiti, tuo poikahan laulaa aivan väärin.
Vanhin poika hoilotti täyttä kurkkua. Pienin kaatui piirissä.
— Ylös taas, sanoi Tine. Mutta pienin itki itkemistään.
— Tanssikaa te muut, sanoi äiti ja istuutui syrjemmälle pienin sylissään.
Kynttilät alkoivat palaa loppuun, ja tanssi taukosi.