Väki lähti pois, ja Tine alkoi viedä pienimpiä nukkumaan.
Äiti istui paikallaan.
Lattialla, nojaten päänsä äidin polvia vastaan, istui vanhin poika kynttilöiden sammuessa vähitellen joulukuusesta ja hopealankojen loiston himmetessä.
- Äiti, sanoi hän, nyt joulukuusi kuolee.
- Niin, poikaseni, sanoi äiti, ja kaunis käsi vajosi helmaan pojan pään päältä:
— Nyt se kuolee.
Tine tuli takaisin.
Vielä paloi viimeinen kynttilä.
— Nyt poika nukkumaan, sanoi äiti.
— Nuku hyvin, sanoi hän ja suuteli poikaa otsalle.