Usein luettiin Christian Wintheriä. Tavallisesti "Hirven pakoa". Runon poljento kutoutui niin hellästi hänen ääneensä.
— Kukaan ei lue niinkuin rouva, sanoi sisäkkö. Hän kuunteli kirjakaapin nurkasta.
Viimein tuli isä kärsimättömäksi, ja lasten täytyi mennä nukkumaan.
Silloin ne itkivät ja saivat viskunoita, jotta kiltisti seuraisivat hoitajaansa.
Mutta äiti saattoi Tineä puistokäytävää pitkin paljain päin.
Tähtikirkkaina öinä hän kulki siellä kauan. Hän piti niin paljon tähdistä. Pitkät ajat saattoi hän seisoa laskien, kuinka monta näkyisi yhdessä kohdassa.
Tine seisoi vieressä.
Hän kyseli tähtien nimiä.
Mutta äiti oli nimittänyt ne ystäviensä mukaan.
— Siinä oli hänen äitinsä tähti…