— Näettekö sen?
— Ja tuossa on Alicen tähti — näettekö sen. Sillä se on niin surullinen.
Taivaalla oli monta surullista tähteä, ja niitä hän eniten rakasti.
— Stella, huusi isä talon päätyikkunasta:
— Stella, sinä vilustut.
— Katselen vain tähtiä, sanoi äiti. Hän jäi vielä hetkiseksi seisomaan valkeat kasvot ylöspäin kääntyneinä:
— Tuossa on Fritzin tähti, sanoi hän melkein kuiskaten.
Ja hän meni hiljaa sisään.
Mutta tähtien katseleminen oli hänelle melkein intohimo.
— Silloinhan olen kaikkien ystävieni parissa, sanoi hän.