Oli kuin koko talo olisi ollut äänetön. Koira ei haukkunut, ja siipikarja oli teljetty navettaan.
Pitäjänvouti tuli äitiä ja poikaa vastaan ovessa.
Hän oli mustassa takissa ja huokasi, eikä puhunut mitään äidin ja pojan hiljaa kulkiessa huoneiden läpi. Kaikki ovet olivat auki.
Isossa huoneessa oli arkku.
Kellertävä valo heijastui valkeiden lakanoiden läpi ikkunasta.
Pitäjänvouti otti liinan vainajan kasvoilta.
Siinä makasi poika äänettömänä.
Kotona renkituvassa sanottiin Anders Nielsin saattaneen monen tytön onnettomuuteen:
— Sillä hänellä oli sellainen naismainen suu, sanoi karjakko:
— Jota tyttölapset eivät voineet vastustaa.