Mutta äiti ei vastannut.
Elisabeth istui hetken vaiti, kissa avasi silmänsä.
— Sitten tulee äidinsurun aika, mutta sekin menee ohi.
— Mitä hän puhuu? kysyi poika.
— Muutamat äidit kuolevat lasten pieninä ollessa, sanoi äiti.
— He ovat onnellisimmat, sanoi Elsebeth.
Tuvassa oli äänetöntä. Kellokin oli pysähtynyt. Elsebeth ei sitä enää vetänyt. Naapurin vaimo tuli määrättyinä aikoina — auringon mukaan — auttoi Elsebethiä vuoteesta ja taas levolle.
— Lopuksi jää vain miettimään kaiken päämäärää.
— Mitä Elsebeth tarkoittaa?
— Sitä, rouva, että Jumala on liian suuri, eikä hänkään voi meistä välittää.