Hän muutti ainoastaan puserot.
Puvun alaosat saivat jäädä jotakuinkin entiselleen. Silloin tällöin ommeltiin niihin uudet reunakoristeet.
Kahvileivokset otettiin arkusta rouva Jespersenin sängyn alta. Rouva
Jespersenin sänky oli vuoren korkuinen.
— Oi, oi, täytyy olla kärsivällinen, sanoi rouva Jespersen ja antoi käsivartensa vaipua alas. Hänen käsiään olivat joskus koristaneet monet kamarineitsyen sormukset, mutta ne olivat nyt kadonneet lyhyiden sormien lihavuuteen.
Helena neiti juoksi edestakaisin ja jutteli.
Stina neiti pisti vain kulmikkaat kasvonsa oven raosta tervehtiäkseen.
Hän ei päässyt ompelukoulustaan.
— Tulkaa nyt edes hetkeksi, antaa lasten neuloa, sanoi äiti.
Mutta Stina neiti oli kadonnut taas eteisen pohjakamariin, jossa seitsemän saparopäätä tyttöä ompeli liinaompelua huulet yhteenpuristettuina.
Stina neiti oli pitkä kuin mies ja luiseva kuin työjuhta.
Hänellä oli aapiskoulu aamupäivällä ja ompelukoulu iltapäivällä. Hän sai markan kuukaudessa päätä kohti ompeluoppilailtaan.