— Jumala tietää, miten nämäkin lapset kasvatetaan.
— Fritz kulta, vastasi äiti, miten pitäisi sitten lapsia maalla kasvattaa.
— Lapsina, sanoi isä ja vaipui jälleen mietteisiinsä.
Hänen kasvonsa olivat aina valkeat ja parta oli alkanut harmaantua.
— Mutta äiti sanoi koulun Tinelle:
— Hyvä ystävä, lapset ovat lapsia, mitä he eivät kuule täällä, sen he kuulevat väentuvassa.
Se olikin totta. Iloisimmat hetkensä lapset viettivät väentuvassa. Siellä oli niin tulisen kuuma, että päät hehkuivat punaisina heidän istuessaan nurkissa kuuntelemassa. Sinne kokoontui koko kylän väki; sillä kukaan ei pitänyt lukua, kuinka usein oluthaarikoita täytettiin.
Karjatyttö juoksi vain sukkasillaan edes takaisin hakemaan uutta olutta.
Oltiin kuin kapakassa ainakin.
Isäntärenki rehenteli pöydänpäässä. Muut rengit istuivat pitkin seinävieriä. Miehevä Mari seisoi nauraen ovensuussa.